Guardianin raflaavasti nimetyssä artikkelissa "Apua - Pomoni on Twitterissä" pohditaan Twitterin (ja sosiaalisen median käytön) vaikutusta työntekijän ja johdon väliseen suhteeseen. Yhä useammin sosiaalisen median ympäristöissä työ- ja vapaa-ajan perinteiset rajat hämärtyvät ja jopa katoavat. Yksilöstä voi tulla organisaationsa edustaja niin oman vapaamuotoisemman kuin virallisemman viestintänsä osalta.
Yksityisyyden ja julkisuuden suoraviivainen erottaminen on tässä vaiheessa useimmiten yksilön omalla vastuulla. Hänellä on mahdollisuus - kunkin palvelun suomissa rajoissa - vaikuttaa siihen, kuka näkee hänen työtään tai vapaa-aikaansa koskevan status-päivityksen, mikroblogi-postauksen tai kommentin.
Omaa viestintää tulee SoMe-väylien osalta lähestyä "ajatuksella" ja tiedostaen. Ajasta ja paikasta riippumattoman digitaalisen luonteensa vuoksi viesti kuin viesti ja aineisto kuin aineisto on kopioitavissa niin kovin helposti ympäristöstä toiseen. Usein maalaisjärki ja kultaisen keskitien säännöt riittävät mainiosti (lisäksi SoMe-tulokkaille/aktiiveille on tarjolla avartavia ja helposti lähestyttäviä oppaita). Hyvän maun rajat, korrektius ja hetken harkinta auttavat alulle SoMe-etikettiä pohdittaessa. Sama pätee työpaikkaviestintään yleensä.
Sosiaalisten mediaympäristöjen vahvuus on juuri ajatusten, ideoiden, kokemusten ja näkemysten jakamisessa. Tämä pätee niin työpaikalla kuin yksityisen piirissäkin. Siten johtajaa Facebook-ystävänä tai Twitter-seuraajaana ei pitäisikään nähdä ongelmana. Päinvastoin. Uusien kommunikointiväylien kautta meidän on mahdollista syventää ja "rikastaa" niin ammatillisia kuin muita suhteitamme. Teemme arjessa työtämme ennen kaikkea ihmisinä ihmisten joukossa yhdessä tuumin ja yhteisiä haasteita kohdaten. Siten SoMe-väylien kautta tapahtuva työhön liittyvä viestintä voi parhaimmillaan parantaa sekä työviihtyvyyttä että omaa ammatillista osaamistamme.
Sosiaaliset mediaväylät avaavat aivan uusia näkymiä organisaation sisäiseen kulttuuriin. Johtamisen kannalta on usein kysymys aktiivisen kuuntelemisen, kuulluksi tulemisen ja vuorovaikutuksen mahdollistamisesta. Organisaation sisäisen moniäänisyyden luova ja rakentava kohtaaminen johtaa parhaimmillaan uusiin oivalluksiin ja pitkänäköisiin päätöksiin.
Pohdittavaa:
Millä tavoin sosiaalisen median käyttö vaikuttaa työpaikan sisäiseen ja ulkoiseen kommunikaatioon?
Opettaako sosiaalinen media kuuntelemaan?
Kuinka sosiaalisen median väylät voisivat palvella paremmin yksilön erityisiä tarpeita niin yksityisen kuin julkisen viestinnän piirissä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti